Sarjan ensimmäisessä osassa käsittelimme, miksi persoonallisuustyyppeihin perustuva teoria voi olla hyödyllinen apuväline fiktiivisten hahmojen luomisessa ja jopa itse kirjoittamisessa. Mutta miltä tämä käytännössä näyttää? Katsotaan tarkemmin, kuinka persoonallisuusteorian hyödyntäminen hahmojen kehityksessä voi tehdä hahmoista uskottavampia ja aidomman tuntuisia – esimerkkien kera.
Johdonmukaisuus
Kun kirjoittaja pitää hahmon persoonallisuustyypin mielessään, hän voi rakentaa hahmon käytöksestä johdonmukaista ja välttää lukijoiden hämmentämistä tai ärsyttämistä epäloogisilla tai oudolta tuntuvilla toimilla. Otetaan heti esimerkki.
Esimerkki: Ylikonstaapeli Denise Washington (Levoton Protagonisti, ENFJ-T) oli aina ensimmäisenä murto-ovella. Hän oli ollut tinkimätön siitä hetkestä lähtien, kun liittyi poliisivoimiin – halusi todistaa paikkansa sinisen miesmeren keskellä, joka toisinaan tuntui uhkaavan hukuttaa hänet. Denise teki työnsä ylpeydellä, pisti aina parastaan ja yritti päättäväisesti murtaa osastonsa väsähtäneitä, vanhan maailman asenteita aivan kuten hän potkaisi oven auki ratsian aikana.
Viittaamalla Levoton Protagonisti -persoonallisuustyyppiin pohjautuvaan malliin kirjailija ymmärtää, miten hahmo todennäköisesti toimii eri tilanteissa. Denise on rohkea, tulevaisuuteen suuntautunut, idealistinen ja rauhaton. Kun hänen piirteitään ja käyttäytymistään ohjaavat taipumukset ovat tiedossa, kirjoittajan on helpompi päättää, miten Denise reagoisi esimerkiksi ristiriitatilanteessa työkaverin kanssa, riidellessä rakastettunsa kanssa, kohdatessaan läheisen kuoleman tai vaikkapa lapsen kaataessa lampun. Tämä tukee hahmon johdonmukaisuutta tarinan kaikissa vaiheissa.
Joskus hahmon täytyy tehdä jotain, mikä ei tunnu sopivan hänen persoonallisuustyyppinsä kanssa. Silloin kirjoittajan on hyvä kertoa tai vihjata syy tällaiselle käyttäytymiselle. (Palaamme tähän teemaan tarkemmin sarjan kolmannessa osassa.)
Motivaatio
Kun kirjoittaja huomioi piirteiden ohjaaman käyttäytymisen, hän osaa antaa hahmolle harkittuja ja uskottavia motiiveja ja nivoo nämä vaivattomasti hahmon taustatarinaan sekä yksityiskohtiin.
Esimerkki: Arman (Määrätietoinen Loogikko, INTP-A) vaelteli kalifaatin alueella, löytämättä iloa isänsä ammatista tai tyytyväisyyttä äitinsä seurassa – ja häntä ei juuri kiinnostanut heidän paheksuntansa. Löytämisen huuma veti häntä aina eteenpäin, samoin haaste riistää hienoimpia jalokiviä valtakunnan aatelisilta. Arman ei nähnyt rikosta rikkaiden ryöstämisessä, eikä syytä siihen, miksei hän voisi rikastua samalla itse – hän kulki aina iloisena kohti uusia ja ovelia juonia.
Miksi Arman suhtautuu niin välinpitämättömästi lakiin ja vanhempiensa tahtoon? Onko hän vain ahne paskiainen? Ehkä ei. Intuitiivisena, rationaalisena tyyppinä hän perustelee itselleen kaiken, mikä voisi rajoittaa hänen inspiraatiotaan, ja haluaa pysyä itsenäisenä, koska ei ota liiemmin vaikutteita muiden tunteista. Määrätietoinen Identiteetti tekee hänestä itsevarman, mutta elämässään kunnianhimottoman – hän toimii, kun huvittaa. Tutkiva-persoonallisuuspiirre ajaa hänen uteliaisuuttaan ja saa hänet suhtautumaan rennosti sääntöjen rikkomiseen. Hän on viehättävä veijari, mutta ei kadu itsekeskeisyyttään.
Hahmojen vuorovaikutus
Kun kirjailija tuntee, miten erilaiset persoonallisuustyypit kohtaavat toisensa, hän saa oivalluksia hahmojen väliseen positiiviseen tai negatiiviseen kanssakäymiseen. Tämä ruokkii käsikirjoituksen juonia ja kohtauksia elävästi.
Esimerkki: Luca (Levoton Sovittelija, INFP-T) huolestui yhä enemmän sattumaltaamansa kumppanista. Oli jo tarpeeksi paha, että heidän hiihtohissinsä oli pysähtynyt huolestuttavan terävien kivien ylle, jotka pistivät esiin myöhäisen kauden lumesta, mutta vieressä oleva amerikkalainen vaikutti yhtä huolettomalta kuin oli epäsiisti. “Dude, hypätään vaan alas tästä”, sanoi amerikkalainen (Määrätietoinen Yrittäjä, ESTP-A) nojautuen eteenpäin ja keinuttaen heidän yhteistä penkkiään. “Ole kiltti, lopeta liikkuminen. Odotetaan vain, jooko”, Luca pyysi tuskaisesti sveitsiläisellä aksentilla, toivoen jääneensä työhuoneeseensa Berniin. Amerikkalainen vain nauroi ja potki jalkojaan, heiluttaen hissiä lisää. “Bro! Rauhoitu, bro…”
Kun tiedetään, että Luca on herkkä, vetäytyvä tyyppi, kirjailijan on helppo päättää, miten hän reagoi ronskiin mutta välinpitämättömään persoonallisuuteen, kuten Määrätietoiseen Yrittäjään. Luca on kauhuissaan uhkaavista vaaroista, mutta pysyy silti kohteliaana, kun taas amerikkalainen luottaa omaan tilanteenarvioonsa eikä mieti muiden huolta “entä jos” -skenaarioista. Kun hahmojen erilaiset piirteet pohjataan persoonallisuusteoriaan, kohtaamiset syntyvät kuin itsestään.
Sisäiset reaktiot
Tuntoreaktiot ja sisäisten ajatusten kuvaaminen helpottuu, kun kirjailija seuraa persoonallisuusteorian käyttäytymismallia. Tämä voi olla suureksi avuksi kerronnassa ja sisäisissä monologeissa. Esimerkiksi tarinassa keski-ikäisestä leskestä, joka yrittää päästä yli yksinäisyydestään.
Esimerkki: Christopher (Levoton Arkkitehti, INTJ-T) ei tiennyt, kuinka suhtautua baristan flirttailuun. Oliko kyse ammattimaisesta ystävällisyydestä vai pitikö nainen häntä oikeasti viehättävänä? Kuvitteliko hän koko kiinnostuksen? Hän oli kokeillut jättää isoja ja pieniä tippejä, mutta nainen antoi silti aina erityishuomiota, joka herätti jo unohtuneen poikamaisen toiveikkuuden. Ajatus nuoremmasta naisesta pysäytti Christopherin – voisiko hän koskaan sallia itselleen, että todella toimisi toiveidensa mukaisesti? Kaikki nämä tuskalliset pohdinnat eivät lisänneet hänen sosiaalista rohkeuttaan, ja heidän aamuinen kohtaamisensa oli yhtä rutiininomainen kuin kahvitilauksensa.
Persoonallisuuspiirteiden ohjaamat sisäiset prosessit auttavat valitsemaan hahmon tyypin ja sitä kautta kuvailemaan tarkasti hänen tunteitaan. Levoton Arkkitehti sopii hyvin tälle leskelle, jonka mielikuvitus ja halut heräävät eloon, mutta joka epäröi toimia, pakottaa tunteensa rationaalisuuden läpi suodatettavaksi eikä ilmaise niitä spontaanisti – siinä piilee jännitettä, jota kirjailija voi hyödyntää romanttisessa tarinassa.
Omaksi itsekseen
Fiktiokirjailija on väistämättä omien persoonallisuuspiirteidensä rajoittama. Kirjoittaja saattaa heijastaa itseään hahmoihin ja sekoittaa heidän luonteitaan omiin ominaisuuksiinsa. Onkin vaikeaa kirjoittaa uskottavasti hyvin erilaisesta ihmisestä, mutta tuntemalla muita persoonallisuustyyppejä kirjoittaja voi onnistua tässä paremmin. Se auttaa myös erottamaan hahmot toisistaan niin, että he pysyvät erilaisina, vaikka ovat lähtöisin saman mielen kynästä.
Esimerkki: Kirjailija (Levoton Aktivisti, ENFP-T) kirjoittaa synkkää kertomusta esikaupunkilaispariskunnasta, joka yrittää selviytyä ainoan lapsensa kuolemasta teini-ikäisen ajettua humalassa auto-onnettomuuteen. Kirjailija päättää, että isä on Levoton Logistikko (ISTJ-T) ja selvittää, miten juuri tämä tyyppi todennäköisesti kohtaisi suuren surun. Kirjailija, joka itse tukeutuisi läheisiin kriisin hetkellä, ymmärtää, että tarinan isä luultavasti tukahduttaa kipunsa ja päättää kirjoittaa hänen vajonneen alkoholismin syvään kuiluun paetakseen tunteitaan.
Vieraiden hahmojen kirjoittaminen uskottavasti on haastavaa, mutta persoonallisuusteoria toimii oppaana toisenlaisen mielen ja sydämen maisemissa.
Joustavaa inspiraatiota
Kun hahmot rakentuvat persoonallisuustyyppien mukaan, kirjailijan idearikkaus saa paljon pohjaa siitä, miten hahmot voisivat elää, toimia ja suhtautua toisiinsa. Hahmojen erilaisten tyylien, toimintatapojen ja pidempiaikaisten tavoitteiden yhteentörmäykset ja harmoniat tulevat selvemmiksi, jos heidän persoonallisuutensa nojaa selkeästi johonkin tyyppiin. Eri tyyppien todennäköiset kohtaamiset tarjoavat vasta lähtökohdan – kirjailijalla säilyy yhä vapaus päättää, mitä hahmot tekevät.
Esimerkki: Keskenään hyvin erilaiset hahmot voivat löytää tiiviin yhteyden, koska vastakkaiset piirteet tasapainottavat toisiaan ja heistä tulee hyvä tiimi. Toisaalta samat piirteet voivat repiä heidät erilleen, jos he eivät ole tarpeeksi kypsiä näkemään yhteistyön arvoa ja yrittävät vain ajaa omaa tahtoaan. Vastaavasti, hyvin samanlaiset persoonallisuustyypit saattavat sointua yhteen kuin sielunkumppanit – tai törmätä rajusti kulttuurin, uskomusten tai motiivien eroihin siitä huolimatta, että perusluonne on samanlainen.
Riippumatta siitä, lähentävätkö hahmon ominaisuudet hahmoja toisiinsa vai asettavatko heidät toisiaan vastaan, kirjailija saa kokonaisempia perusteluja heidän suhteilleen, kun taustalla vaikuttaa persoonallisuusteoria. Tietenkään syvälliset ja johdonmukaiset hahmot eivät tarkoita, että heidän täytyy aina olla ennalta-arvattavia – tämä on seuraavan osan aihe.
Lisälukemista
Tutustu myös sarjan muihin osiin:
Persoonallisuusteoria kaunokirjallisuudessa I: tehdään hahmoista omakohtaisia
Persoonallisuusteoria kaunokirjallisuudessa III: rajat ja sääntöjen rikkominen
Persoonallisuusteoria kaunokirjallisuudessa IV: pahuuden syvyydet – “Pahat hahmot”
Persoonallisuusteoria kaunokirjallisuudessa V: kirjoittaminen lukijan persoonallisuustyypeille
Persoonallisuusteoria kaunokirjallisuudessa VI: laajennetaan vetovoimaa